Hattulan itsenäisyydestä

Vaikka kuinka yritän olla suvaitsevainen kaikkia kohtaan, en voi välttyä tunteelta, että tulee ”veri suupielistä, kun Henna Virkkunen esittää paatoksella kuntien yhteen liittämisestä.

Kaikista vastusteluista, mitä maakuntakierroksiltakin aikanaan tuli, hän ei lannistunut, vaan vyörytys jatkuu.

En oikein ymmärrä, kuinka tänä päivänä, kun pitäisi katsoa avoimin mielin eteenpäin ja etsiä uusiakin yhteistyötoimintamalleja, voi joku ihminen kulkea noin ”laput silmillä” ja kiihkota yhden vaihtoehdon kanssa.

Sitten käydään vielä maakunnassa laukomassa, mm. että Hattula elää Hämeenlinnan siivellä!

Johtuikohan tuo kommentti,    a)  lausujan tietämättömyydestä

b)      vai siitä, että hän tuli tänne keskusteltuaan ensin Hämeenlinnalaisten kanssa.

Oli niin, tai näin, tuo kommentti ei saanut minun arvostustani häntä kohtaan yhtään nousemaan.

Eiköhän Hattula ole maksanut Hämeenlinnalle kaikista palveluista, mitä sieltä on käytetty, ihan käypien taksojen mukaan. Mitään ei todellakaan ole saatu ilman!

En ole missään/koskaan saanut niin hyvin lääkärin palveluita, kuin Hattulassa sen jälkeen, kun yhteistyö Janakkalan kanssa aloitettiin.

Lapseni käyvät koulua omassa kunnassa, eikä koulujen kanssa ole niinkään paljon ongelmia, kuin ”isossa naapurikunnassamme”.

Pidämme vanhuksistamme huolen.

Mihin tämä kaikki muuttuisi, jos meidät liitettäisiin Hämeenlinnaan? Tuskin ainakaan parempaan suuntaan. Kun katsoo miten aiemmat liitokset, Hauho, Lammi, ym. ovat toteutuneet, en ymmärrä miten juuri Hattulan liittäminen tähän kompleksiin olisi se ratkaiseva parannus!

Kyllähän se on niin, että nyt vaadittavat kuntaselvityksethän on tehtävä, koska muuten ne tekee joku ulkopuolinen valtion selvitysmies, mutta ne on tehtävä innovatiivisesti, uusia mahd. ennen käyttämättömiä yhteistyömalleja tutkien. Ei tässä mailmassa ole vielä varmasti kaikkia toimintamallia keksitty/käytetty. Sen sijaan tuollaiset yltiöpäiset rajansiirto-jutut on niin nähty!

Nyt tarvittaisiin päättäjiltämme yhteistyökykyä, (tarkoitan myös Hämeenlinnaa), käydä yhteiseen pöytään ja miettiä mm. sairaala-, sosiaali- ym. yhteistyöasiat uusin ymmyrkäisin silmin, ikäänkuin näkisitte tämän ihanan mailman ensimmäisen kerran.

Yrittäkää lainata minun periaatettani: “Kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen”. Kun käytätte tuota periaatetta, on vastakumppanin kanssa helpompi jutella, koska niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

Näin ehkä unohdatte hetkeksi keskinäiset kaunanne ja saatte jotain uutta ja rakentavaa aikaan, mikä hyödyttäisi myös Hämeenlinnaa. Eikä siinä todellakaan mitään rajojen siirtoa tarvita.

 

Kommentointi on suljettu.

css.php